Tämä on aihe, minkä kanssa moni ihminen kamppailee. Minäkin. Olen kuitenkin alkanut harjoitella erityisesti kärsivällisyyttä päätöksen teon suhteen, mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista siihen liittyen.

Oli kyse sitten pienestä tai suuresta päätöksestä, päätös tulee jopa automaattisesti, kun lakkaa pakottamasta. Prosessi tarvitsee tilaa ja edes hetkellisen irrottautumisen, jotta lopputulos pääsee syntymään kivuttomammin.

Päätöksen tekeminen itsellä menee useimmiten tietyllä kaavalla. Ensin täytyy kerätä kaikki mahdollinen tieto, mitä aiheeseen liittyy. Koko ajan mielessä käsittelee tiedon mukaan asiaa monelta kantilta, jota tukee myös vahvasti omat tunteet ja niiden kehittyminen aiheen ympärille. Sitten tulee keskustelut. Mitä isompi päätös kyseessä, sitä useampi keskustelu tulee käytyä eri ihmisten kanssa.

Ei sillä, että kukaan tekisi päätöstä puolestani mielipidettään kertoessaan. Vaikkakin joskus tekee mieli heittäytyä ulos päätöksen teosta ja jättää se muiden huoleksi. Koen, että muiden ihmisten kanssa keskustellessa mahdollisten uusien näkökulmien lisäksi saan selkeyttä omiin ajatuksiin. Toisen kanssa keskustelu on kuin itselle puhuisi. Ajatukset ja reaktiot heijastuvat itsestäsi, jolloin ne piilossa olevatkin tulevat eri tavalla näkyviksi, jolloin ne voivat ratkaisevastikin auttaa tekemään päätöksen. Intuitio on tärkein kuunneltava, mutta se voi toisinaan hieman hukkua mielen kaaokseen, jolloin keskustelu vaikka ystävän kanssa voi nostaa sen paremmin taas esille.

Toisinaan pienetkin päätökset aiheuttavat kamppailua. Tärkeintä olisikin antaa päätöksen ikään kuin tekeytyä. Se tarvitsee aktiivista pohtimista ja vaihtoehtojen punnitsemista, mutta myös vastapainoksi ajatustyöskentelystä irrottautumista. Vaikka aikataulu olisi kiireellinen, pienikin hetki irti päätöksen kanssa pyörimisestä antaa sille tilan avautua.

Kun ymmärtää sen oman osuuden päätöksen teossa eli tuntemusten ja faktojen läpikäymisen, jonka jälkeen tapahtuu irti päästäminen, voi päätöksen teosta tulla paljon stressittömämpää. Oikeastaan meidän ei tarvitse itse päätöksiä edes tehdä, ne tulevat meidän eteen kuin tarjottimella. Rauhoittuminen, hengitys, meditointi, mikä vaan toimii itselle sopivan tilan tuomiseen. Sitten se tulee kuin yhtäkkiä, tunne siitä mitä pitää tehdä. Silloin harvemmin tulee tarvetta päätöksen katumiseen. Koska olet jo täysin varma. Kaikki on selkeää.

Tätä on helppo lähteä harjoittelemaan kiireettömien pienempien päätösten kanssa. Moni asia vain avautuu eteen, kun ottaa ihan rauhallisesti. Ilman stressiä, pelkoa ja huolta, jotka aiheuttavat kiireen ja pakottamisen. Silloin prosessista tulee helposti epämiellyttävää. Luottamus on tässäkin asiassa avainsana. Kaikki pienetkin valinnat, kuten mihin suuntaan kadulla käännyt. Ne tulevat usein aivan luonnostaan ja vaivatta. Kyse on samasta asiasta pienemmässä mittakaavassa.

Kysy itseltäsi minkälainen on sinun päätöksen tekoprosessi ja olisiko siinä jotain elementtejä, mitkä tarvitsisivat enemmän rauhaa? Luotatko vai kamppailetko?