Pelko ja ahdistus ovat kuluttavia tunteita. Pyrkimys olemaan aina valmis kaikkeen. Ihmisen loogisuus on hämmentävää, koska se on usein lähes päinvastaista sen kanssa miten universumi toimii. Miten todellisuus toimii.

Minun loogisuus on aina myös ollut melko monimutkaista, monien itselle ”selkeiden” päättelyiden tulos. Erikoisia ajatuskuvioita, itselle tosi loogista päätelmää. Sillä ei välttämättä ole todellisuudessa ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten asia oikeasti on. Pelon kautta olen pyrkinyt hallitsemaan tilannetta, ettei mikään tulisi yllätyksenä. Siksi, jotta kestäisin tunteet, joita tilanne ehkä aiheuttaa. Yllättäen tulleiden nk. negatiivisten tilanteiden tuomat tunteet ovat minulle yhtä kuin järkyttävä kaaos, paniikki ja ahdistus. En osaa käsitellä niitä tälläkään hetkellä vielä oikein hyvin, mutta pienin askelin eteenpäin joka päivä.

Pelko ja valmistelut kuuluvat minun tiedostamattoman mielen ohjelmaan, joka on porskuttanut ainakin suurimman osan elämästäni käynnissä luoden aina uudestaan ja uudestaan tilanteita, missä kaaos pääsee valloilleen, pelot toteutuvat tai vähintäänkin luulen niin tapahtuvan. Ja tällä tavalla kutsun niitä tapahtuvaksi jatkossakin, koska tiedostamaton mieli on se, joka manifestoi.

Toiminta ja -reaktiomallini ovat toiminnassa ja nopeampia tulemaan esiin, kuin edes tietoiset ajatukseni. Niihin liittyvä vahva tunnelataus saa aikaan oikein toimivan kutsuhuudon asioille, jotka sen nostaa esille. Jos keskityn esim. parisuhteessa siihen, että saan ärsykkeen jokaisesta väärästä katseesta toisaalle, puhumattomuudesta, torjunnasta ym. ja päättelen sen, ettei minua rakasteta enää tai kumppanilla on joku toinen, käytän energiani ja tunteeni siihen tapahtumaan jonka olen luonut päässäni. Ihan kaiken varalta.

Mihin keskityt, siellä energiasi on. Ja tunteesi. Osaan siis hienosti manifestoida, kutsua asioita luokseni. Universumi ”kuulee” kyllä asian, muttei erottele hyvää tai huonoa. Ainoastaan huomaa sen mihin keskität ajatuksesi ja energiasi sekä tunnelatauksesi. Joten, ei oikein muuta lopputulosta voi odottaa. Ego kuitenkin tykkää draamasta ja negatiivisuudesta. Ilmeisesti minäkin.

Joka tapauksessa, mikäli keskityn miettimään niitä asioita, mitä pelkään ja mitä en halua elämääni, kutsun niitä luokseni. Sama asia, kuin että ei pitäisi antaa huomiota huonolle käytökselle. Se on kaikkein tehokkain tapa eliminoida sellainen. Kaikki, jolla on koira tai lapsi tietää tämän. Ei aikuinen ihminen ole sen kummempi. Haastavampi vain!

Sitten rikkoakseni loogisuuden atomeiksi ja jopa mahdollistamaan toisenlaisenkin lopputuloksen. Sen sijaan, että oikeuttaa itsellensä typerän käytöksen, voisi hengittää syvään ja sanoa ”olen valmis kaikkeen” ja vain luottaa ja päästää irti. Uskon, että kun olet vaikka vuosia pelännyt ja elänyt pelkoasi todeksi, sen lopulta tapahduttua, tuntuu paljon vaikeammalta. Vaikeammalta jo senkin takia, että on uuvuttanut itsensä monet kerrat pelkäämällä ja kokemalla jopa täysin keksityn tilanteen päässä sekä tuntemalla sen kehossa. Kuin, jos joutuisi sen kokemaan vaikka kerran tai ei välttämättä ollenkaan. Se mikä ei ole itselle ongelma, ei siinä ole niin paljon kehitettävää. Ainakaan siinä määrin, että opetustunteja tarjottaisiin sinulle tuon tuosta.

Kirjoittaessani tätä julkisesti, kirjoitan tätä muistiin myös itselleni. Näin oppimisesta tulee tehokkaampaa, koska itsellänikin sattuu olemaan vielä rutkasti töitä asian suhteen. Miksi onkaan vaikeaa irrottaa otettaan negatiivisista asioista? Voisi vain luottaa ja olla vapaa.