33 vuotta elämää takana. Jääräpäisen ihmisen kesyttämiseen tarvittava määrä erilaisia tapahtumia takana, mikä tarkoittaa, että ne ovat oman arviointini mukaan toinen toistaan suurempia ja niitä on useampia.

Näkemykseni mukaan ihminen kohtaa elämässään koko ajan suurenevia kuvainnollisia räjähdyksiä, jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen keikauttaa pois reitiltä, vavisuttaa kehoa ja mieltä hereille. Saada aikaan pysähdyksen, jotta voisi vaihtaa suuntaa jostain mikä ei toimi.

Hereille mistä?

Hereille ”valveunesta”, totutuista kaavoista, joiden syytä ei edes osaa selittää. Tarkoittaen kaavamaista toimintaa tai ajattelua, joka saa joka kerta tapahtuessaan turhautumaan, ehkä pettymään itseensä, nostamaan esille mm. kysymyksiä: ”Miksi taas?” ”Eikö vieläkään helpota?”. Silti löytää itsensä niistä aina uudestaan ja uudestaan.

Ironista on se, että nimenomaan itsensä löytämättömyys vie todellisen hallinnan muutokselta. Langat ovat jonkun muun käsissä. Olen vieläpä itse ne ojentanut sille ”jollekin muulle”.

Minulle suurimpia avainasioita on ollut sen tajuaminen, mikä elämässäni on minun vastuullani. No, kaikki tietysti. Jos tämän tiedon uskaltaa ottaa vastaan ja sisäistää sanan kaikki merkityksen, valhellisuus voi murentua ja alta pikku hiljaa paljastua todellinen minä. Nyt tuntuu, että todellinen matka minuuteen voi oikeasti alkaa.