Olen paljon pohtinut sitä, mitä on olla vahva. Vahva nainen, ihminen, mies. Mutta koska viittaan tällä nyt itseeni, puhun naisesta aiheen ollessa kuitenkin yleinen.

Itseni kohdalla olen hieman vähätellyt sanan merkitystä, kun minua on sillä nimityksellä kutsuttu. Olenko ollut oikeasti vahva vai vaan vaikuttanut siltä? Kuvitellut sen olevan pakkona, jos meinaa pärjätä.

Elämässäni on ollut paljonkin eri vaiheita, minkä lopputulemana olen jostain kuullut olevani vahva. Koen kuitenkin itse, että vasta nyt lähellä 34 vuoden ikää olen oikeasti saavuttamassa omaa kokonaisvaltaista vahvuutta.

Vahva on vahva jo sananakin, mutta siihen on mielestäni liitetty hiukan harhaanjohtavia käsityksiä. Vahvana oleminen ei ole välttämättä automaattinen lopputulos haastavien elämäntilanteiden läpikäymisestä. Se ei ole tunteiden esille päästämättömyyttä. Se ei ole heikkouden vastakohta.

Meille on opetettu vahvan ihmisen mallina itsenäistä ja tunteensa hallitsevaa ihmistä. Aika usein se käytännön tasolla tarkoittaa sitä suojamuuria, joka hyvinkin usein ihmisten ympärille muodostuu, mitä enemmän asioita elämässä tapahtuu.

Minulle vahva on aiemmin tarkoittanut sitä, että pärjään yksin mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman monessa asiassa. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on ollut vaikeaa. Yleensä en ole kokenut sitä edes mitenkään tarvitsevani, koska pärjäänhän ihan itsekin. Vahvuus on minulle ollut myös jonkinlaista kovuutta ja aika kärkkäästi asioista sanomista, joka taas on tarkoittanut lähinnä hyökkäämällä puolustautumista. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden kanssa, vaikka sen avulla annetaan ymmärtää kuinka osataan ilmaista omia ajatuksia ja rajojaan.

En ole halunnut myöskään olla ”reppana” tai heikko tai joku, jota kukaan säälisi. Mikä sinänsä on aika hassua aika yleisen uhriutumisen ja marttyyriuden vuoksi. Tietystihän viimeeksi mainitut kertovat siitä, että todellinen ”vahva nainen” on hieman hukassa.

Todellinen vahvuus on se, että hyväksyy myös heikkoudet. Tunnistaa hetket, kun olo ei ole vahva ja tarvitsee apua sekä ottaa sitä vastaan. Ymmärtää sen, että kukaan ei loppujen lopuksi pärjää yksin. Tai ainakaan sitten, että olisi tyytyväinen elämäänsä eikä se olisi jatkuvaa kamppailua.

Vahvana oleminen tarkoittaa minulle vastuun ottamista elämästä sen tarkoittamatta sitä, kuinka hyvin ja kuinka pitkälle pärjää yksin. Vastuun ottamista omista tekemisistään ja tunteistaan. Vahvana kohtaan haasteet tietäen, ettei niitä tarvitse kohdata yksin. Olen ympäröity ihmisillä, jotka ottavat kopin, kun itse en jaksa. He kulkevat rinnalla hyvinä ja huonoina aikoina. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö itsekin pärjäisi tai etteikö voisi tai pystyisi tekemään asioita yksin.

Minulla edellytys vahvana olemiselle on ollut haasteiden kohtaaminen ja niiden kääntäminen itselleni voimavaraksi. Se on vaatinut monenlaisten tunteiden tuntemista, paljon puhumista ja rehellistä katsantaa, omien heikkouksien löytämistä ja niiden myöntämistä.

Vahvana naisena ja ihmisenä oleminen tarkoittaa oman voiman löytämistä. Oman potentiaalin käyttöä. Rohkeutta olla avoimesti oma itsensä kaikkine tunteineen ja heikkouksineen. Oppimalla ja kehittämällä itseään, kohtaamalla pelkonsa. Se että pystyy ottamaan oman elämänsä omiin käsiinsä ja tekemään valintoja oman itsensä eteen.

Kuinka sinä määrittelet vahvana olemisen?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
– Minä olen uhri
– Vastuu=vapaus
– Se, mikä ei tapa, vahvistaa