Rutiinit usein helpottavat elämää, mutta onko niistä jotain haittaa vai ainoastaan hyötyä?

Rutiinit ovat jonkin tapahtumaketjun toisinto tai yksittäisen toiminnon toistuva tapa tehdä asiaa. Mitä aivoissa tapahtuu, kun toistetaan jotain asiaa samalla tavalla? Siitä tulee riittävän pitkään toistettuna tapa ja se automatisoituu. Sitä ei tarvitse enää niin paljon ajatella.

Automatisoidut asiat ovat tiedostamattoman mielen hoidossa, kuten vaikka autolla ja pyörällä ajo, uiminen, käveleminen jne. Automatisoitujen asioiden kanssa voi tehdä asioita edes miettimättä mitää. Moni varmasti on ajanut autolla ja pyörällä huomaten yhtäkkiä edenneen matkassa pitkän pätkän sitä edes tiedostamatta ja havahtuen olevansa jo perillä.

Jos haluaa oppia jotain uutta, tarvitaan tietoista mieltä ja läsnäoloa tässä hetkessä. Sama, jos opettelet pois jostain totutusta tavasta, kuten vaikka tupakointi, sopimaton ruokavalio tai mikä tahansa tapa toimia, jota haluaa muuttaa.

Rutiinit voivat olla sekä hyviä, että huonoja arvioiden niiden vaikutusta omaan elämään. Rutiinit auttaessaan arjen sujumista paremmin tai niiden ollessa kehon ja mielen terveyden kannalta hyödyllisiä, kuten vaikka säännöllinen ruokarytmi tai rutinoitunut liikuntaharrastus.

Keho oppii rutiinien avulla toimimaan tietyllä tavalla riittävästi toistettuna ilman, että siihen menee ylimääräistä energiaa tai ajatusta. Kuitenkin, jos elämä on pelkkää saman toistoa ja viettää elämäänsä suureksi osaksi automaattiasetuksilla elämästä voi tulla aika tavalla puulta maistuvaa.

En kuitenkaan usko, että kukaan pystyy täysin automatisoimaan elämäänsä, mutta todella moni toistaa sellaisia tapoja ja rutiineja, joista on heille enemmän haittaa, kuin hyötyä. Niistä irrottautuminen vaatii kuitenkin usein tahdonvoimaa ja tietoisena pysymistä. Aivoissa se tarkoittaa uusien yhteyksien syntymistä, joita riittävästi toistaessaan saa niistä pysyviä.

Karannut rutiini?

Toisinaan myös tapahtuu ehkä jotain, mikä suistaa pois toimivista rutiineista. Esimerkiksi huonosti nukutusta yöstä, vaikka parisuhteen päättymiseen. Kyse voi olla myös vanhan rutiinin muuttamisesta ja uudessa pitäytymisestä.

Kun elämässä tapahtuu kuitenkin myös sitä kaikkea suunnittelematonta, se voi, ja aika usein sen tekeekin, suistaa pois rutiineista. Toisinaan se on hyväkin asia, kuten itsellekin on käynyt, mutta joskus sen vuoksi voi olla vaikeampi palauttaa itseään takaisin siihen toimivampaan tyyliin. Joku uusi tapa toimia, joka vielä tarvitsee enemmän toistoa, jotta siitä tulisi rutiini. Joskus karannut rutiini on kadoksissa yhden päivän, joskus hyvin pitkänkin ajanjakson.

Itse lähestyin aihetta omassa elämässä vertailemalla kahta eri tapaa aloittaa päivä, joiden vaikutukset olivat toistensa vastakohtia. Toisena aamuna nousin herätessä heti ylös sängystä, avasin verhot, petasin sängyn. Aamun edetessä vaihdoin mielekkäät vaatteet, meikkasin, syötiin hyvin, käytiin kaupassa jne. Päivä sujui pääosin hyvillä energioilla ja sain aikaiseksi asioita.

Seuraavana aamuna en olisi halunnut nousta sängystä ja venyinkin siellä pitkään. Tai niin pitkään, kuin se vajaa kaksi vuotiaan kanssa on mahdollista. Raahauduin keittiöön ja olohuoneeseen ”herättämättä” makuuhuonettakaan. Meni pitkälle puoleen päivään, kun jaksoin vaihtaa edes vaatteita. En saanut yhtään mitään aikaiseksi ja olin väsynyt.

Joskus on jo automaattista saada ensimmäisen vaihtoehdon kaltaista kokemusta, mutta yhtä automaattisesti tulee myös jälkimmäinen kokemus ja elelin siinä kohtaa tyytymättömänä tuomatta itseäni tietoisen mielen puolelle. Tein sen kuitenkin myöhemmin ja pystyin pysäyttämään pyörän ja vaihtamaan suuntaa.

Olennaista ei ole kuitenkaan kyetä välttämään notkahduksia kokonaan. Niitä kuitenkin tulee eteen joka tapauksessa tavalla tai toisella. Olennaisempaa on palauttaa itsensä takaisin toimivaan rutiiniin tai ottaa notkahdus hyvänä hetkenä tarkastella käytössä ollutta rutiinia. Onko se sellainen, mikä itseä vie eteenpäin suuntaan, mihin haluaa vai olisiko siinä kenties jotain, mitä olisi hyvä muuttaa?