Se miten teet mitä tahansa, siten teet kaikki

”How you do anything is how you do EVERYTHING.” Kuulin lauseen alunperin englanniksi ja itselle se oli helpompi sisäistää niin, joten laitoin sen myös tähän. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Tähän asiaan auttaa sen ymmärtäminen, että vaikka mitä muuta koittaa itselleen selittää, kaikki asiat elämässä on jollain tavalla yhteydessä toisiinsa. Kaikki yksittäiset tekemiset linkittyvät johonkin toiseen.

Eroavaisuuksia on tietysti elämän osa-alueilla ja joihinkin asioihin panostaa enemmän, kuin toisiin. Kuitenkin se tyyli, miten minä esimerkiksi kotini siivoan tai puuhastelen harrastuksieni parissa, antaa viitteitä siihen, miten työelämäni tai elämäni kokonaisuutena menee.

Minulla on tapana innostua kaikesta uudesta, mutta myös vaikea suorittaa asioita loppuun samalla intensiteetillä ja välillä loppuun suorittamista ei tapahdu lainkaan. Uskon, että tähän voi aika monikin samaistua.

Aika paljon tähän vaikuttaa se, että siinä tekemisen varrella tulee haasteita, jotka voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Työt toki opettavat sen, että asiat on tehtävä loppuun asti, mutta samanlaisen mielen kaavan löydän sieltäkin toisinaan. Innostus onkin omiaan aloittamaan asioita, mutta sen lisäksi tarvitaan muutakin.

Jos en saa jotain asiaa kerralla valmiiksi ja tulee syystä tai toisesta jokin keskeytys, olen monen monta kertaa jättänyt tehtävän niille sijoilleen, mihin se keskeytyksen sattuessa jäikin.

Millaisilla nimikkeillä itseä tulee kuvailtua? Olen toisinaan määritellyt itseni perfektionistiksi, kuitenkin huolettomaksi, helposti innostuvaksi ja tekeväksi. Näen näissä kuitenkin ristiriitaisuuksia ja myös sitä, että voi olla tarpeen pohtia uudelleen sanojen merkityksiä ja etenkin sitä, mitä tietyt ominaisuudet omalla kohdalla käytännössä tarkoittaakaan.

Perfektionismi kohdallani on usein tarkoittanut sitä, että haluaisi tehdä asiat täydellisesti ja jo suunnitteluvaiheessa asia jää siihen, koska puuttuu usko, tieto tai taito. Tai sitten jostain on tullut täydelliseen pyrkivää suorittamista, joka syö energian ja ilon kokonaan, kuten äitiyden suorittaminen esikoiseni kohdalla. Silti vain jatkaa suorittamista, ja yksin. Koska yksinhän on pärjättävä, muuten ei pääse täydellisyyteen!

Saatan myös aloittaa jonkin tekemisen täydellisyyteen pyrkien, mutta ensimmäisen virheen sattuessa heittäydynkin huolettomaksi ja teenkin loppuun ”vasemmalla kädellä” ajatuksella, kunhan vain saan edes valmiiksi. Tästä huolettomuudesta jaan teille yhden kuvan lapsuudestani.

Lapsuuden toimintatyylin taidonnäyte.

Toimintatyyli lapsuudessa voi joskus antaa myös suorempaa kuvaa omasta luonteen laadusta. Tarkoittamatta sitä etteikö voisi niitä ominaisuuksia kehittää tai että ne pysyisivät prikulleen samana aikuisenakin. Lapsuudesta saa kuitenkin viitteitä nykypäivään ja tuo myös mahdollista ymmärrystä enemmän, jolloin on taas asteen verran helpompi lähteä työstämään asioitaan. Näyttikö sinun huoneesi lapsena samalta vai näyttääkö helposti tänäkin päivänä?

Tämän vastapainoksi olenkin harjoitellut parhaaseen pyrkimistä tietäen täydellisen olevan mahdotonta ja antaen alusta loppuun täyden läsnäolevan panostuksen. Jokainen kerta on harjoitus.

Kuinka monesti kotona tulee aloitettua kodin parissa uurastuksen, vaikka perusteellisen siivouksen parissa ja kuinka monesti se jää kesken tai lopulta kuvainnollisesti lakaisee viimeiset hutiloiden maton alle? Kuulostaako ollenkaan tutulta?

Tällaisten asioiden pohtiminen ja tarkkaileminen tuo itselle kullanarvoista tietoa itsestä sekä myös vastauksia siihen, kun uupuu johonkin tekemiseen. Työhön, kotiäitiyteen jne. Tai ei menesty urallaan tai ylipäätään elämässä haluamallaan tavalla. Syyt löytyvät aina omasta itsestä ja omasta toiminnasta tai ajattelutavasta.

Olen aloittanut elämässäni monia harrastuksia, mutta teen niitä intensiivisesti jonkin aikaa, kunnes ne jäävät pois matkasta. Siinä ei välttämättä ole mitään pahaa. Omalla kohdallani se kertoo kuitenkin myös siitä, että minun on vaikea sitoutua asioihin ja koen rutinoituneet asiat helposti ”pakkopullana”. Minun huolettomuuteni tarkoittaa usein johdonmukaisuuden ja pitkäjänteisyyden puutetta.

Olenkin viime aikoina harjoitellut niissä pienissäkin asioissa tapaa, millä teen asioita. Pyrin tekemään niitä siten, että ne tukevat positiivisella tavalla sitä, millainen haluan olla ja millaisia asioita haluan elämässäni saavuttaa. Nämä tavoitteet ovat jokaisella ne omat. Teetkö kaikkia asioita sillä tavalla, mikä vie sinua elämässä kohti haluamiasi asioita?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s