Tämän kysymyksen esittäminen itselle antaa luovuudelle tilaa keksiä erilaisia keinoja ja pian huomaakin törmäävänsä tilanteisiin, jossa on mahdollisuus itsensä haastamiseen.

Olen ollut aina vähän taipuvainen haalimaan haasteita elämääni sitä edes aina kovin tietoisesti ymmärtämättä kuitenkaan. Entistä antoisampaa on tiedostaa hetket, jolloin on mahdollisuus ottaa askel muutokseen ja tehdä se.

Kehitys tapahtuu vain mukavuusalueen ulkopuolella.

Huomatakseen mahdollisuuksien hetket, on tultava tietoisemmaksi omista nykyisistä toimintakaavoista. Helpoin on tarttua toistuviin kuvioihin omassa elämässä.

Mukavuusalueelta poistumisen harjoittelun voi aloittaa hyvinkin pienistä asioista. Itsellä on helposti jossain toistuvassa tapahtumassa muodostunut jonkinlainen rutiini niistä asioista, miten tapahtuman suhteen etenen. Esimerkiksi töihin lähtö. Olen kulkenut samaa reittiä päivä toisensa jälkeen samalla tavalla, mennyt aina autolla ja matkan alussa soittanut jollekin tai laittanut automaattisesti radion päälle

Toisinaan meille tulee hallitsemattomia esteitä, mitkä sekoittavat pakkaa ja joudumme muuttamaan toimintatapaa, joka aika usein saa hermostumaan. Itse voi myös valita vaikuttavansa asioiden kulkuun ja ikään kuin aivojen herättämiseen valitsemalla toisen työmatkareitin tai tavan kulkea. Parkkeeraamalla kauemmas kävellen loppumatkan jne.

Mitä tietoisemmin näitä asioita tekee, sen enemmän on havainnoitavaa siitä, mitä tapahtuu, kun tekee näitä tavasta poikkeavia valintoja.

Pienemmätkin jutut ovat vaatineet rohkeutta ja hiukan itsensä pakottamista. Totutuissa tavoissa on se mukavuus, että tietää miten asiat menevät. Mukavuusalueelta pois astuminen on hyppy tuntemattomaan.

Yksinkertaisin, vaikkei helpoin, keino on tietoisesti päättää tekevänsä toisella tavalla. Ei ole syytä vähätellä sitä, jos mukavuusalueelta poistuminen tarkoittaa kauppareitin muuttamista tai vaikka valitessaan totutun kaupan sijaan jonkun, missä ei ole käynyt koskaan. Kaikki pienet jutut ovat vahvistaneet minua suurempia asioita varten. Ja sitä paitsi jotkin pieneltä tuntuvat asiat voivat olla todella suuria ja sisältää paljon pelkoja.

Itselle tuntemattomille ihmisille puhuminen ja heidän kohtaaminen on joskus ollut todella vaikeaa ja olen sitä vältellyt. Vuosien varrella olen kuitenkin tehnyt paljon töitä sen eteen ja edennyt pieninkin askelin eteenpäin lopputuloksen ollessa jotain hyvinkin suurta elämänlaatua parantavaa.

Kaikki toistuva toiminta automatisoituu ja automaatio on tiedostamattoman mielen heiniä. Tärkeintä on siis lähteä liikkeelle tietoisen mielen puolelle siirtymisestä, jonka jälkeen on vain tuupattava itseään eteenpäin. Usein ajatus siitä, mitä ”saattaa tapahtua” on pahempi, kuin se mitä oikeasti tapahtuu. Itselle voi loputtomasti selittää, miksi jotain asiaa ei kannata tehdä. On hyvä muistaa, että mieli tykkää tasaisen turvallisesta ja tutusta toiminnasta.

Ajattelen kuitenkin mukavuusalueelta pois tulemisen omien pelkojen kohtaamisena, uskaltamisena. Asioita voi ajatella tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain kohtaa se on lopetettava ja vain toimittava.