Tämän kirjoituksen kaveri löytyy tästä.

Itse olen ainakin huomannut joissain asioissa saavani toistuvasti kokea tilanteita, mitkä saavat minussa monenlaisia negatiiviseksi luokiteltuja tunteita esille. Sellaisista tunteista on usein todella vaikeaa päästä eroon ja yrittää keskittyä asioihin, mitkä ovat sellaisia, joita elämässään haluaa enemmän nähdä.

Ärsyttävistä asioista sanotaan ja niitä osoitetaan sormella. Niistä avaudutaan ja niitä puidaan helposti ystäville tai toisinaan kelle vaan. Keskustelupalstat ovat täynnä negatiivissävytteisiä kirjoituksia erilaisista aiheista. Lehdet ovat täynnä negatiivisia uutisia.

Itse olen toiminut tällä tavoin, kuten muutkin, mutta mietin nykyään, että miksi käyttää hirveästi vaivaa ja keskittymistä asioihin, mitkä ei tuota hyvää mieltä? Keskittymällä monin tavoin ärsyttäviin asioihin, tulee niitä vedettyä puoleensa vain entistä enemmän.

Yksinkertaisena esimerkkinä parisuhteessa tai perheessä varmasti moni tietää tunteen, kun ”jälleen kerran” on likaiset astiat pöydällä, vaatteet lattialla tai mikä ikinä usein hyvin vähäpätöinenkin juttu, josta on tullut sanottua todella usein aiemminkin. Jokin asia, mikä nostattaa joka kerta enemmän ja enemmän ärtymystä. Jossain vaiheessa omalla kokemuksella olen nähnyt vain suurimmaksi osaksi huonoja asioita ja suunnan muuttaminen on tuntunut vaikealta. Ja erityisesti riippuvaiselta muiden ihmisten toiminnasta.

Kun ymmärsin, että keskittymällä ikäviin asioihin saan vain lisää ärsyttäviä asioita nenäni eteen, aloin muuttaa suhtautumistani. Haluan kuitenkin painottaa:

Tämä ei tarkoita negatiivisten tunteiden lakaisemista maton alle!

Käsittelen ja tunnen negatiiviset tunteet läpi ja mietin mitä niiden takana on. Mietin myös, miksi olen asian äärellä, joka minussa saa aikaan negatiivisia tunteita. Joskus asia on pieni, joskus suuri. Kuitenkin käydessäni sen läpi ja hyväksyen siihen liittyvät tunteet, voin tehdä asialle jotain ja siirtyä eteenpäin.

Itseni kanssa totuuden kautta käsitellessäni jonkun pahaa mieltä tuottavan asian, sen tullessa uudestaan esiin, en jää siihen enää vellomaan. Kaikkiin inhottaviin ajatuksiin ei tarvitse lähteä mukaan. Se on jotain, mikä on ennen kuulunut harrastuksiini. Siitä sitten on lähtenyt vyörymään negatiivinen noidankehä, josta ei ole kenellekään mitään iloa. Sen muuttaminen on vaatinut paljonkin tahdonlujuutta ja keskittymisen siirtämistä pakottamalla johonkin muuhun. Ja se johonkin muuhun on jotain hyvää.

Mitä enemmän alkaa keskittyä hyvään ihmisissä, ympäristössä, itsessä, ei kohtaa niin paljon hankaavia asioita ja tilanteita. Kyse on kuitenkin suhtautumisesta asioihin, kuten olen aiemminkin maininnut. Lopulta parhaimmillaan vähän ikävämmätkin tilanteet voi kääntää hyvän kautta opiksi.

Negatiivisissa tunteissa on usein se ongelma että niihin takerrutaan kynsin ja hampain, vaikkei sitä edes haluta myöntää. Mutta tunteetkin ovat jotain, mihin ei ole tarkoitus jäädä jumiin, vaan ne tarvitsevat soljuvaa liikehdintää. Elämästä tulee valoisampaa ja vaivattomampaa.