Aina ajatellaan, että elämässä tapahtuu sekä ns. hyviä ja pahoja asioita. Näillä termeillä on selkeä ymmärtää kolikon molemmat puolet, vastakkaisuudet. Molempia tarvitaan, mutta onko kyse oikeasti edes vastakkaisista asioista? Puhun nyt kuitenkin hyvästä ja pahasta, koska eri tunteet epämiellyttävyystasolla ovat aika selkeästi jompaa kumpaa.

Sanotaan, että huonon ajanjakson jälkeen tulee hyvää ja toisinpäin. Tarvitaan jotain huonoakin, jotta osataan arvostaa hyvää. Muuten emme tietäisi miltä syvä onnellisuus ja hyvä olo tuntuu. Molemmat ja monenlaiset tapahtumat ja tunteet ovat siis varsin tarpeellisia.

Koen kuitenkin hieman harhaanjohtavaksi tai vähintäänkin elämää hiukan hankaloittavaksi näkemykseksi sen, että toinen seuraa toista. Aivan kuin eivät mahtuisi yhtä aikaa samaan hetkeen, vaan on vuoroteltava. Kuin vaakakupit poukkoilisivat ylös ja alas. Niin ne taitavat tehdäkin ainakin omassa päässä, mikäli ei nähdä, mikä on se todellisuus.

Ajattelen nimittäin, että jokaisessa hetkessä on aina molemmat puolet. Oli hetki millainen tahansa. On jopa hiukan hämmentävää tuntea yhtäaikaa todella syvää surua ja rakkautta/onnellisuutta, vihaa ja rakkautta. Olen kokenut jotain todella kaunista ikävissäkin tilanteissa ja ns. alkuperäisen tunteen rinnalle nousee myös vahva onnen tunne. Tämän myötä koko tilanteessa voi löytää hyväksyvän rauhan ja aika nopeastikin.

Sanonta: ”Kenellekään ei anneta enempää, kuin jaksaa kantaa” avautui minulle aivan uudella tavalla äärimmäisten tunteiden keskellä. Koen, että ihminen jaksaa kantaa loputtomasti, kun näkee molemmat puolet eikä liiaksi keksity asioiden ja tapahtumien kategorioimiseen hyväksi tai pahaksi. Tapahtumien merkityksetkin ovat avautuneet minulle paljon nopeampaa kuin ennen ymmärtäessäni tämän. Usein merkityksen tajuaminen auttaa rauhoittumaan kokemuksen äärelle.

Monet tunteet koetaan vain niin epämiellyttäviksi, että useimmiten keskitymme vain pääsemään siitä eroon haluamatta tuntea niitä ollenkaan tai edes mahdollisimman vähän. Se peittää allensa kaiken hyvän, mitä tapahtuu siinä samalla. Mitä enemmän on tietoisempi ja ottaa kaikki tunteet vastaan, on myös tilaa nähdä ja kokea erilaiset tapahtumat kokonaisina. Tasapainoisina, miten ne todellisuudessa ovat.