Anteeksiantamattomuus johtaa herkästi tapahtumien toistuvaan uudelleen elämiseen ja kärsimyksen pitkittymiseen. Puhumattakaan sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin.
Useimmiten anteeksi antaminen liittyy toiseen ihmiseen. Joko siinä mielessä, että itselle on tehty jotain ”anteeksiantamatonta” tai itse on ollut tekijänä. Minulla on elämässä moniakin asioita, missä toisen ihmisen teko on tuntunut anteeksiantamattomalta. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että en ole pystynyt myöskään unohtamaan asiaa. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että olen elänyt tapahtuman mielessäni aina vain uudestaan. Loukkaantunut ja tuntenut pahaa mieltä kerta toisensa jälkeen.
Ei ole väliä onko tällaisen ihmisen kanssa enää puheyhteydessä, jos haluaa antaa anteeksi. Lopullinen työ tehdään joka tapauksessa aina omassa mielessä, joten anteeksi voi antaa toisen siihen osallistumatta mitenkään. Anteeksi antamisen positiivinen vaikutus täyttyy siitä huolimatta, vaikka keskustelun kävisi vain yksin.
Jotain hyvin oleellista muuttuu, kun antaa itselleen tai toiselle anteeksi mielessään. Keskittyy siihen kaikella sydämellään ja samalla kuin itsestään tulee päästettyä irti. Irti siitä painosta harteilla, minkä anteeksiantamaton asia on aiheuttanut.
Asioihin kiinnittyminen estää saamasta erilaista tulevaisuutta, mutta se on jatkuva muistutus siitä, että mahdollisuus siihen on. Anteeksi antaminen vapauttaa jumissa olevaa energiaa.
Jos anteeksi antaminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta, joltain mitä mielestään ei toinen ihminen ole ansainnut, ei menetä mitään harrastaessaan asian tiimoilta yksinpuhelua. Kuten jo aiemmin sanoin, se on riittävää niinkin tuomaan itselle rauhan. Lopulta voi huomata kaiken katkeruuden hävinneen. Itse teen tätä niin usein, kun en koe enää jumiutumista ja menneisyyteen palaamista.
Kaikkein parhaimpiin ja mielenkiintoisimpiin tuloksiin olen päässyt tarkastellessani perusteellisesti jotain anteeksi annettavaa asiaa. Usein, asian suuruudesta riippumatta, anteeksiannossa on kyse asetelmasta tekijä ja uhri. Ehkä karkeasti sanottuna pieniin juttuihin, mutta aika usein näin se käytännössä menee. Kun löytääkin asioista omankin vastuun ja luopuu uhrin asemasta, on tullutkin huomattua ettei lopulta ole mitään anteeksi annettavaa. Asia menettää siinä mielessä täysin merkityksensä. Ei tällaista meille yleensä opeteta, mutta suosittelen perehtymään ja katsomaan mitä tapahtuu, kun alkaa avoimin mielin purkamaan aihetta.
”Kun löytääkin asioista omankin vastuun ja luopuu uhrin asemasta, on tullutkin huomattua ettei lopulta ole mitään anteeksi annettavaa. ”
Ööh, nyt oli kyllä melkoinen yleistys. Kirjoituksessasi oli mielestäni hyviä pointteja, mutta valitettavasti tämä lausahdus lopussa vesitti kaiken. Tuo tuntuu suorastaan törkeältä (et ehkä tarkoittanut sitä niin?), etenkin silloin kun kyseessä on oikeasti vakavat asiat, eikä mikään varpaille astumisesta katkeroituminen.
TykkääTykkää
Miksi se tuntuu sinusta törkeältä, jos puhun omasta kokemuksesta?
Itse asiassa aika monia asioita pystyy soveltamaan näihin ”oikeasti vakaviinkin” asioihin. Ei se totuus tunnu lopulta olevan se, että jossain se pätee ja jossain ei. Aiheesta riippuen vaatii toki paljon työtä suhtautua asioihin tietyllä tavalla eikä sitä välttämättä edes saavuta. Sillä onkin hyvä lähteä liikkeelle jostain kevyestä ja tunnustella sitä.
TykkääTykkää
No jos nyt vaikka sattuu olemaan lapsena insestiä kokenut, niin miten ”luopuu olemasta uhri”, eihän siinä muutakaan roolia ole? Tai löytää tapahtuneesta ”oman vastuunsa”?? Tai ” huomaa ettei ole mitään anteeksi annettavaa”?
TykkääTykkää
Mitä haasteellisempi asia, sitä enemmän asiaa voi lähestyä monella eri tavalla. Olen esittänyt aivan samoja kysymyksiä ja itse asiassa juuri tuosta aiheesta oli esimerkki kirjassa: Byron Katie – Lovin what is, suosittelen lukemaan muutenkin! Moni asia loksahti selkeydellä paikoilleen omissa ajatuksissa silloin kun tuon luin.
Mikään tapahtuma ei ole sattumaa, mitä elämässä kohtaamme, vaan se on jollain tapaa aina vastakappale meidän ”värähtelylle”. Vedämme puoleemme sitä mitä olemme. Ja kyllä, se voi kuulostaa todella irvokkaalta aiheen insesti yhteydessä, mutta jos lakkaa ensin kategorioimasta asioita hyvään tai pahaan ja miettii, mikä on totuus. Sillä perimmäinen totuus vain on. Se ei ole hyvää eikä pahaa.
TykkääTykkää