Niin kauan, kun muistan, olen porskuttanut eteenpäin vihan voimalla. Viha on ollut minulle voimakas suojelija ja olen joskus jopa ajatellut kuinka tehokas voin olla vihaisena.

Sanon vihan tunteen nostattamana asioita kärkkäästi, tuomalla muka hienosti omat rajat ja väärinkohtelun esille. Päästän suustani, mitä sylki suuhun tuo ja mietin niitä sitten jälkeenpäin, kuinka monella muulla tavoin asiat voisi ilmaista. Usein katuen syljettyjä rumia sanoja.

Siivouskin onnistuu tehokkaasti ja nopeasti vihaisena. Se on ensimmäinen tunnereaktio mihin tahansa vähänkään ikävään tilanteeseen. Siihen sisältyy tarkennettuna kaikki ärtymyksestä raivoon. Ujosta pienestä tytöstä kasvoi tulisieluinen räjähtelevä nainen. Viha on peittänyt alleen kaiken heikkouden, mitä ei ole maailmalle voinut näyttää.

Vihan tunne olisi oiva suunnannäyttäjä asioihin, missä olisi itsellä vielä jotain opittavaa, mutta itse olen sitä käyttänyt ihan kaikissa elämän osa-alueissa moniin eri tehtäviin ja saanut paljon vanhinkoa aikaiseksi. Lopulta varmasti kaikkein eniten itselleni. On ollut aikoja jolloin en ole hallinnut vihan tunnetta ollenkaan ja se on päässyt eskaloitumaan entistä enemmän. Se on tunteena myös erittäin kuluttava, jos sen mukaan lähtee ja heittää vain lisää bensaa liekkeihin.

Miksi vihasta tuli niin tiivis osa elämääni? Siksi, koska se on ollut jotain kiellettyä, pahaa, vältettävää, viallista, väärää jne. Jotain, mitä yrittää sen esiin noustessa tukahduttamaan. Valitettavasti se vain lisää sitä. Vihan tunteen käsittelemisen osaamattomuus ja sen tuoma syyllisyys ja häpeä saa sen esiintymään aina vain useammin. Se on kuin lapsi, joka kaipaa huomiota, sitä saamatta. Esiintymiskeinot ja -tavat vain lisääntyvät, mitä enemmän sen yrittää jättää huomiotta. Viha on kuitenkin vain tunne, siinä missä muutkin ja siihen voi myös suhtautua niin.

Lopulta aloin pikku hiljaa kyllästyä aivan toden teolla jo automaattiseksi muotoutuneisiin vihan esiintymisiin. Tärkein tehtävä tässä oli vihan olemassaolon hyväksyminen. Sen jälkeen aloin löytää vihaa aiheuttavista asioista rakkaudellisen puolen ja niiden tuoma ymmärrys laski vihan muiden tunteiden tasolle, jottei se olisi ensimmäisenä osallistumassa jokaiseen tapahtumaan.

Ymmärtäessäni myös oman roolini elämäni hallinnassa, näin että minä pystyn valitsemaan vihan sijaan jotain muutakin. Aina ei tarvitse hyökätä. Vihalla on paikkansa ja aikansa, muttei joka tilanteessa. Se jotain muutakin on rakkaus. Sen kautta voi tarkastella joka tilannetta. Se on lopulta kaikkein tehokkain polttoaine, mitä tässä maailmassa on.