Eikö olisikin kätevää, kun vain saisi, mitä haluaisi? Heittäisi vain toiveensa ilmoille. Se ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista, kuin meille on opetettu. Vetovoimanlaki on se, joka näitä asioita ”hallinnoi” ja jos haluat jotain, sinun pitää olla sitä ensin itse. Tietysti helpoin käsittää tämä esim. ihmissuhteissa. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.” Jos olet ystävällinen toisille, saat ystävällisyyttä takaisin. Ennemmin tai myöhemmin.

Olen jostain käsittämättömästä syystä kuvitellut, että ystävyyssuhteissa voin olla ymmärtäväinen, ystävällinen, lämmin, välittävä, kuunteleva jne. Mutta parisuhteessa olen vaativa, veemäinen ja tarvitseva. No, olen toki parisuhteessa muutakin, mutta ystävien kanssa on helpompi pysyä rakkauden lähestymistavassa (olematta kuitenkaan täydellinen).

Parisuhteessa olen kuitenkin tiiviisti vaatinut monia asioita toimimatta niin itse. Aivan suvereenisti paasannut ja samalla itse vetänyt lonkkaa lepotuolissa drinkkejä siemaillen sekä huudellen ohjeita diktaattorin lailla. Ainakin yhtä toimelias olen ollut asioiden eteen tekemisen suhteen. Mutta armollisuuden kautta ajateltuna, en vaan ole tajunnut omaa osuuttani, kuten aiemmista kirjoituksistakin on käynyt ilmi.

Kuka ei haluaisi olla parempi ihminen ja toimia mahdollisimman parhaalla tavalla? No ainakin minä haluan. Ja vielä haluta myös saada hyvää ja rakastavaa kohtelua itselle. Hyvä parisuhde, hyvä perhe, rakkaita ystäviä jne. Minun tarvitsee itse olla aktiivinen ja työstää omaa toimintaa. Muuten olen oman onneni esteenä. Muuten saan negatiivisuutta olemalla negatiivinen, saan valitusta valittamalla jne. Kaikki mitä sanon ja teen, tulee jossain kohtaa bumerangina minulle takaisin. Tavalla tai toisella. Sillä välillä vaan usein ehdimme hukata yhteyden siihen alkuperäiseen meidän lähettämään ”viestiin”.

Ihmissuhteista voidaan myös siirtyä vaikkapa rahaan. Jos ajattelen, ettei minulla ole varaa, näin se tulee jatkossakin olemaan. Puutos vetää puoleensa vain lisää puutosta. Sitä paitsi ”ei ole varaa” lauseella sulkee kaiken mahdollisuuden edes miettiä, miten olisi varaa. Olenkin alkanut täystyrmäyksen sijaan kysymään itseltäni: ”Miten minulla olisi varaa?” Silloin kaikki ovet ovat auki ja mahdollisen varallisuuden löytäminenkin voi osua kohdalle.

Itse olen ainakin huomannut kuinka varattomuus ei muutu yhtään miksikään, jos sinnikkäästi asiasta tuskailen. Mutta hyvin nopeastikin näkyy pientäkin muutosta, kun alkaa suhtautumaan asioihin eri tavalla. Vetääksesi puoleesi rahaa, sinun ei tarvitse kuitenkaan muuttua euron kolikoksi kirjaimellisesti, vaan kiinnittää huomiota siihen mihin sävyyn puhut rahasta. Sitä kautta voit huomata, pitääkö suhtautumisesi rahaan sinut erossa siitä jatkossakin.

Tässähän on kyse samasta asiasta, kuin aiemmin kirjoittamastani peilaamisesta, jossa puhuin mm. huonon kohtelun perimmäisen syyn tai alkuperän löytämisestä, joka voi löytyä myös oman itsensä (kaltoin)kohtelusta. Opettelen siis myös puhumaan itselleni ja itsestäni kauniisti ja arvostavasti. Kuten myös muistakin ihmisistä, vaikka se on välillä todella haastavaa, mutta aina jokainen kerta opettaa jotakin. On hyvä nähdä omaa käytöstä ja siinä piilevät kompastuskivet. Sanontojen ystävänä lisättäkööt: ”Tee toiselle, kuten haluaisit itsellesi tehtävän.” Tälle aiheelle on yllättävän monta sanontaa, mutta sitä on vaan aina ohittanut ne itsestäänselvyytenä tajuamatta edes lopulta, mistä puhutaan. Tai ehkä ongelma on ainakin kohdallani ollut yleensä se, että olen elänyt omassa haavekuvassa itsestäni kyseenalaistamatta missään vaiheessa toiminko sen mukaisesti.