Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa esimerkiksi puoliso tai ystävä on ollut hermostuksissaan jostain asiasta, ärtynyt, suuressa tunnetilassa ja ”avautuu” jostain asiasta. Jokainen varmaan myös tietää, kuinka tunnetila alkaa ehkä jo myötätunnosta tarttumaan itselle. Ja mitä enemmän siihen alkaa itsekin reagoimaan, sitä enemmän se tarttuu. Sitä antaa tukensa ystävälleen lähtiessään samaan tunnepyörteeseen mukaan ruokkiessaan vain tunnetta lisää tuoden siihen samalla omankin voimansa ja energiansa. Yhtäkkiä huomaakin myös itse olevan ärtynyt ja kuohuissaan asiasta. Raja on ylitetty.

Asioihin reagoiminen ja niihin vastaaminen ovat eri asioita. Reagoiminen on oman voimansa ojentamista jollekin asialle tai ihmiselle eikä siitä seuraa yleensä mitään oikeasti hyödyllistä. Se on hyvä osata ainakin katkaista ja ottaa omansa takaisin.

Minä en ole osannut pysyä omassa elämässäni. Olen ottanut toisen ihmisen ärtymyksen omakseni hyppäämällä huoletta omien rajojeni yli aivan väärälle puolelle. Aivan, kuin automaattisesti osallistuisin jokaiseen näkemääni tappeluun. Aina valmiiksi hihat käärittynä, jalka kuopien maata, valmiudessa hyökkäykseen.

Jokaisen ärtymys on jokaisen oma asia. Toisinaan se täytyy saada käydä läpi. Sen ei tarvitse olla kutsu toiselle ihmiselle tulla mukaan. Se ei ole sitä. Tärkeintä ihmiselle on tulla kuulluksi ja kuunnelluksi omassa tunnetilassaan. Saa sen purettua, ilman että toisen tarvitsee siihen osallistua. Se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on oikein. Se on omassa elämässä pysymistä, omassa voimassa olemista. Olen ymmärtänyt sen nyt.

Minun on myös itse lakattava kutsumasta raivokkaasti ihmisiä omaan tunnetilaani, koska ajattelen sitäkin tehneeni. Kuin toistuvasti sorkkisin ampiaispesää, härnäten ja ärsyttäen. Olen sitä paitsi huomannut pääseväni itse nopeammin tunnetilasta eroon, kun toinen ei ole lähtenyt samaan laukkaan mukaan enkä odota sitä häneltä. Otan vastuun tavasta tuoda tunnetilani esille ja odotuksista toisen liittymisestä siihen. Otan vastuun omassa elämässäni pysymisestä tai sen rajan ylityksestä, vastatessani jonkun toisen kutsuun omassa tilassaan.

Tukeni toiselle ihmiselle on asioiden todistamista, kuuntelua. Pitäytymistä omassa elämässäni antaen toiselle oman tilan omille asioilleen myös omille ärtymyksilleen ja muille tunnetiloilleen. Silloin asiat pysyvät kaikille helpommin asioina, vastuu jokaisen omissa käsissä ja turha kiinnittyminen jää pois. Kaikella tavalla omassa elämässä pysyminen ja siitä huolehtiminen tuo elämään vakautta ja rauhaa kaikille osapuolille.