Olen aiemmin puhunut jo siitä, kuinka lapsena imuroimme kaiken itseemme ympäriltämme. Useinhan se on vanhemmiltamme. Etenkin siinä kohtaa, kun itsestä tulee äiti tai isä, tulee enemmän miettineeksi millainen vanhempi haluaa olla. Lopulta huomaa jossain määrin toistavansa samoja toimintatapoja, kuin omat vanhempansa. Riippumatta siitä halusiko sitä alunperin vai ei. Ne on asioita, mitkä ovat syvällä tiedostamattomassa mielessä. Niitä ei kuitenkaan ole mahdotonta muuttaa.

Jokainen varmasti näkee itsessään piirteitä vanhemmiltaan. Luonteenpiirteitä erityisesti tulee huomioitua. Itse näen itsessäni piirteitä luonnollisesti molemmilta. Hyviä ja huonoja. Itse niitä kategorioiden perustuen siihen, mitä ne itsessä aiheuttaa. Myös omissa lapsissani olen nähnyt varsin valitettaviakin piirteitä itsestäni. Kukaan ei tältä pysty täysin välttymään, mutta tarkoitus onkin elämän edetessä löytää se oma tie. Ei vanhempiensa elämän toisinto.

Itsensä löytäminen minulle tarkoittaa niiden asioiden ja ominaisuuksien löytämistä millainen haluan olla. Siitä lähtee liikkeelle oman itsen kehitys ja muotoutuminen. Irti siitä kaavasta, jonka on tahtomattaan oppinut. Etenkin siinä tapauksessa, jos on yhtään tunne siitä, että elämä ei tunnu omalta. Paljon ristiriitaisuuksia ja hankaluuksia. Ei kenenkään toisen elämä voi toimia omana elämänä. Se on pohja, mistä ponnistaa, mutta siitä on muodostettava juuri sellainen, kun itse haluaa ja kokee omakseen. Siksi onkin nostettava esiin ne asiat, mitä elämästään haluaa ja miten voisi niitä lähteä saavuttamaan.

Se kuuluu asiaan, että lapsena esimerkeillä omaksumme tietynlaisia toimintatapoja, jotka vaikuttavat persoonamme ja elämämme kehitykseen, mutta siihen vielä päälle sukujen taakkasiirtymät, ne käsittelemättömät asiat, pitkittää hyvin helposti oman elämän muotoutumista omanlaisekseen. Siitä on tarkoitus päästä irti. Jos ei pääse, tulee yhä helpommaksi sekaantua myös muidenkin ihmisten elämään, kuten puolison, ystävien jne.

Opitussa ja totutussa eläminen on se tuttu mukavuusalue ja epämukavuusalue on hyppy tuntemattomaan. Omaan elämään siirtyminen ja se omannäköinen elämä on jotain tuntematonta. Tottakai se on, koska se on ainutlaatuinen. Se tulee olemaan sitä, kun tietoisesti käy läpi asiat, millaisen omasta elämästä haluaa ja lähtee sitä toteuttamaan.

Kun elämässä kokee jotain pysäyttävää, yksikössä tai monikossa, se on mahdollisuus. Ilman pysähtymistä, olisin jatkanut itseni harhauttamista ja pahoinvointia. Kysymättä itseltäni kenen elämää elän.