Ai että meille on opetettu aivan järjettömiä asioita vastuusta. Tai sanotaanko, että hyvin vajavaisesti ja virheellisestikin, mikä sitten johtaa helposti siihen, että ihmiset pakenevat vastuuta laumoittain.

Itselle olennaisimpia asioita on se, että ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Tarkastellaan asiaa ilman niitä opittuja asioita. Aivan kuin se olisi aivan uusi asia meille. Ja toisaalta se tuntuu juurikin sellaiselta, kun sen syvyyden lopulta tajuaa.

Olen aiemminkin maininnut, että vastuu yltää omassa elämässä kaikkiin asioihin. Se ei vaan koske lapsista tai eläimistä huolehtimista tai laskujen maksua. Täytyy kaivaa vähän syvemmällä. Se ei tarkoita vaan aikuiseksi kasvamista, vaan se kuuluu jokaiselle. Turhaa siis paeta aikuisuutta myöskään.

Suuri syy vastuun ymmärtämisen esteenä on etenkin omien tunteiden ja reaktioiden vastuu. Itse olen monet kerrat selittänyt reaktioitani asioihin ties minkälaisilla syillä. Aina on joku, minkä takia voin reagoida jollain tietyllä tavalla ja se on silloin hyväksyttyä. Oli se tapa mikä hyvänsä, se on ollut oikeutettua, koska joku toinen on sanonut tai tehnyt jotain. Se on siis jonkun toisen vastuulla miten minä reagoin?

Ensimmäinen asia, mitä tässä voi tarkastella on se, että jonkun sanoma asia saa minut vaikka vihaiseksi. Sanat nostavat siis minussa jo olevaa tunnetta pintaan. Miten joku voi olla vastuussa minun tunteistani? Kukaan ei anna minulle vihan tunnetta tunnettavaksi. Ei se, että joku asiaa nostaa jonkun tunteen esiin, vaan se miten reagoin asiaan on se oleellisin. Toisen ihmisen sanat tai teot voi ajatella ns. kutsuna, johon päätät vastata tai olla vastaamatta. Kun reagoit, vastaat kutsuun.

Tämä voi olla todella vaikea asia hyväksyä, etenkin jos olet kärsinyt jostain tapahtumasta pitkän aikaa. Olisitkin voinut valita jotain muuta kuin kärsimyksen. Sanotut sanat ja tehdyt teot ovat hetkessä ohi, mutta niihin reagoiminen ja esiin nousseeseen tunteeseen jumiutuminen aiheuttaa kärsimystä usein jopa vuosien ajan. Loppuelämänkin. Tämä vaatii harjoittelua ja totuuden löytämistä tilanteissa, mutta se auttaa. Se ei tarkoita, että tulee välinpitämättömäksi, vaan sitä että on vastuussa omasta elämästä ja sitä myöten kontrollissa. Omat langat ovat omissa käsissä eikä jonkun muun. Se on se, mikä tuo vapauden.

Vastuu on tavoiteltava asia, jos haluaa vapautta elämäänsä. Olla oikeasti vapaa. Voi olla aika mullistavaa jo pelkästään ottaa totutut sanat ja niiden merkitykset kyseenalaistukseen ja syventyä niiden tarkoituksiin. Ja etenkin merkityksiin omassa elämässä. Emme voi mitään sille mitä meille on opetettu ja opetetaan koko ajan, mutta voimme valita toisen tien. Kutsuun ei tarvitse vastata.