Jos lähdetään siitä liikkeelle miten oma persoonallisuus muodostuu. 0-7v ikävuosina tallennat kaiken näkemäsi itsellesi. Lapset oppivat esimerkistä, toistavat kaiken minkä vanhempi tai ympärillä oleva muu ihminen tekee. Lapsi tallentaa kaiken, mitä hänelle sanotaan. Tämä on persoonallisuuden pohja. Eli ympäristön vaikutus kokonaisuudessaan, joka ei ole tahdonalaista tuossa vaiheessa, vaan tavallaan muiden vastuulla. Sen jälkeen sen opitun ja tallennetun tiedon pohjalta koetaan asioita ja aletaan ajattelemaan.
Yksinkertaistettuna raa’asti olet jotain, mitä muut ihmiset ovat sinusta tehneet. Mitä vanhemmat ja yhteiskunta on opettanut. Kunnes ehkä tajuat, että sinulla onkin vapaa tahto. Tällä vapaalla tahdolla voit myös valita, minkälainen ihminen haluat olla ja halutessasi elää ja toimia sen mukaisesti. Toinen juttu on se, kuinka vaikeaa on sen toteutus, kun pohjalla on niin vahva koneisto. Askel kerrallaan ja harjoittelulla se voi onnistua. Jos muut ihmiset ja ympäristö voivat luoda sinut, voit myös itse luoda itsesi uudelleen.
Pienenä lapsena toisten tapojen imurointi on automaattista ja luonnollista ja siinä vaiheessa lapsen ajattelu koostuu mielikuvituksesta. Siinä vaiheessa, kun alkaa se itsenäinen ajattelu, loogisuus ym. meille opetetaan täyttä päätä jonkun muun kokemuksen kautta, mitä meidän pitäisi olla ja miten käyttäytyä. Ei oikeasti tueta sitä, että voisi alkaa itsenäisesti muodostamaan omaa maailmaansa. Tämä on myös asia, mikä mielestäni vie meitä kauemmas vastuusta. Sitten ehkä vuosikymmenien jälkeen vihdoin ymmärretään, mitä oikeasti tarkoittaa olla vastuullinen. Vastuu ei ole tylsää ja negatiivista. Raskaita aikuisten velvollisuuksia. Vastuu vapauttaa. Vastuu tuo vapauden valita, mitä haluat olla. Mitä haluat valita niistä lapsena opituista asioista ja mitä jättää.
Jos minä olen saanut perimässäni, eli oppinut esimerkistä reagoimaan negatiiviin isoihin, tunteikkaisiin asioihin huutamalla, voin halutessani opettaa itseni toisenlaiseen tapaan. Ensin tiedostamalla ylipäätään, että teen niin. Tunnistamalla tilanteen, missä toimin tällä tavoin. Mikä on se perimmäinen tunne sen takana? Onko minun pakko toimia sillä tavoin? Mitä enemmän tiedän, sitä tietoisempi olen. Sitten mietin erilaisia toimintatapoja, miten muuten voisin niissä tilanteissa toimia. Sen jälkeen vain harjoittelu tekee mestarin.
Eli, jos joku toinen ihminen voi vaikuttaa siihen minkälainen olet, voitko itse ihmisenä vaikuttaa siihen minkälainen olet? Voit.
