Jokainen, joka on saanut joskus ahaa-elämyksen tai tajunnut jotain suurempaa/elämää mullistavaa, tietää sen tunteen, kun tuntuu että koko elämä muuttuu samantien. Oli se sitten asia, joka aiheuttaa tajunnan räjäyttävällä tavalla ahaa-elämysten ketjureaktion tai vain yksi asia, mutta se on kuitenkin vain yksi askel eteenpäin.

Se ottaa oman aikansa, jotta saavuttaa ymmärryksen, jonka vuoksi se tuntuu ehkä vaikealta ja joltain, joka on ollut ison työn tulos. Ja se usein onkin. Se on suuri mahdollisuus muutokseen. Siksi se voi tuntua siltä, että tajuaminen riittää. Tajuaminen tuo tietoisuutta ja tietoisena pysyminen auttaa tuomaan esiin eri tilanteissa mahdollisuudet erilaisiin toimintatyyleihin. Mutta mitäs sitten? Useimmiten ne opitut kaavat tulevat kehon kautta, sitä suuremmin edes ajattelematta. Automaattisesti.

Itse olen kokenut moniakin ahaa-elämyksiä. Sellaisia, jotka näyttävät elämän suunnan, antaa uusia keinoja. Sen se tekee, mutta lopullinen työ täytyy tehdä konkreettisesti itse. Päättää toimia, päättää tehdä ja valita toisin. Minä olen ollut laiska enkä ole tehnyt sillä tiedolla välttämättä mitään. Ehkä olen innostunut siitä niin paljon, että olen myös jakanut tätä tietoa muille. Ehkä ohjeistanut muita elämässään, toki hyvää tarkoittaen. Mutta astuen jälleen kerran väärälle tontille ja jälleen kerran unohtanut miten sen tiedon kanssa voisi jatkaa eteenpäin ja oikeasti muuttaa elämäänsä.

Olen monta kertaa ollut suorastaan pöyristynyt, miksei läheiset ole nähneet minussa sitä muutosta, minkä olen kokenut päässäni ajatuksissani. Ehkä joku voi aistia, että energiat ovat hiukan muuttuneet, mutta eihän mitään konkreettista toiminnan muutosta voi näkyä, jos et tee mitään eikä se näy olemisessa, käyttäytymisessä. Jotkut asiat ovat ajatustyötä, joka vaikuttaa myös toimintaan, kuten aiemmin mainitsemani asioihin suhtautuminen. Mutta meillä kaikilla pyörii tietyt ohjelmat, jotka ovat toiminnassa tiedostamattoman mielen kautta ja ne ovat käynnissä hyvin sinnikkäästi, jos ei ala tekemään valintoja sen vastaisesti.

Uusi tieto on hienoa, mutta se vaatii toistoa ja harjoittelua, kuten vaikka uuden kielen opettelu tai kitaransoiton opettelu. Muuten ne unohtuvat tai jäävät ns. tiedoksi, millä ei tee ehkä muuta, kuin neuvoo muita. Se tuntuu olevan se helpoin reitti, minkä itsekin olen aiemmin valinnut. Ja siinä on taas kyse siitä vastuusta ja ymmärryksestä, mitä itse voi elämälleen tehdä toisista ihmisistä huolimatta. Toisinaan tietynlaiset kysymykset voivat auttaa ymmärtämään, mitä voit tehdä tällä uudella ahaa-elämyksellä. Ihan jo pelkästään itseltä kysyminen, miten lähden toteuttamaan tätä tietoa? Mitä ovat ne asiat omassa elämässä ja omassa toiminnassa, jotka hyötyisivät tästä? Toisinaan helpottaa, jos kirjoittaa vaikka paperille. Tekee listan asioista, joiden toivoisi muuttuvan tai jotka tuottavat hankaluuksia. Tämän tyyppiset kysymykset tuovat mielelle mahdollisuuden muodostaa lisää keinoja ja herättämään tietoisuutta näiden asioiden ympärille.

Itseäni on myös auttanut se, että jopa harjoittelee tietyntyyppisiä tilanteita etukäteen. Enkä tarkoita käsikirjoitettua kohtausta täysin, koska ethän voi tietää toisen ihmisen puolesta, miten hän toimii. Vaan se, että reagoinko esimerkiksi jonkin tietyn tuntemuksen tullessa sillä samalla kaavalla, mihin olen tottunut. Saanko raivarin, huudan, sanon jotain typerää jne. Vai pysähdynkö ja valitsenko toisen tavan. Se voi vaatia hurjasti itsekuria. Mutta on vain päätettävä. Tehtävä se valinta ja siitä se harjoittelu voi alkaa. Muutos on kuitenkin mahdollista, aivan missä iässä tahansa.